Julkisen ja Yksityisen Sektorin Johtamisen Kipinöivät Ristiriidat: Mikä Niitä Ruokkii?

Syväluotaus johtamisen perimmäisiin eroihin, jotka muokkaavat yhteiskuntaamme ja talouttamme.

Julkisen ja yksityisen sektorin johtaminen eroavat toisistaan perustavanlaatuisesti. Nämä erot eivät ole ainoastaan rakenteellisia, vaan ne synnyttävät jatkuvia jännitteitä liittyen tavoitteisiin, päätöksentekoon, resurssien käyttöön ja odotuksiin johtajia kohtaan. Ymmärtämällä näitä jännitteitä voimme paremmin arvioida kummankin sektorin vahvuuksia ja haasteita sekä niiden yhteiskunnallista merkitystä.

Keskeiset Huomiot Lyhyesti

Perimmäiset Tavoitteet Eriävät: Julkinen sektori pyrkii ensisijaisesti yhteiskunnalliseen hyötyyn ja palveluiden tuottamiseen kaikille kansalaisille tasapuolisesti, kun taas yksityisen sektorin keskiössä on voiton tavoittelu ja osakkeenomistajien arvon kasvattaminen. Tämä perustavanlaatuinen ero heijastuu kaikkeen toimintaan.
Päätöksenteon Dynamiikka Kontrastoituu: Julkisella puolella päätöksenteko on usein sidoksissa poliittisiin prosesseihin, lainsäädäntöön ja laajaan sidosryhmäkenttään, mikä tekee siitä byrokraattisempaa ja hitaampaa. Yksityisellä sektorilla korostuvat nopeus, joustavuus ja markkinoiden vaatimuksiin reagoiminen.
Resurssien Hallinta ja Riskiprofiili Poikkeavat: Julkisen sektorin toimintaa raamittavat usein tiukat budjetit ja vähäisempi riskinottokyky, kun taas yksityisellä sektorilla resurssien allokointi on dynaamisempaa ja riskinottoa saatetaan pitää välttämättömänä kasvun ja innovaatioiden saavuttamiseksi.

Perustehtävien ja Tavoitteiden Maailmat Kohtaavat

Julkisen ja yksityisen sektorin johtamisen välisten jännitteiden ytimessä ovat niiden perustavanlaatuisesti erilaiset tehtävät ja tavoitteet. Tämä ero luo pohjan monille muille eroavaisuuksille johtamiskäytännöissä ja -kulttuureissa.

Julkinen Sektori: Palvelu ja Yhteinen Hyvä Edellä

Kansalaisten Palvelija

Julkisen sektorin, joka käsittää valtion, kunnat ja muut julkisyhteisöt, ensisijainen tehtävä on tuottaa palveluita kansalaisille ja edistää yhteiskunnallista hyvinvointia. Sen toimintaa ohjaavat lait, asetukset ja poliittiset päätökset. Tavoitteena ei ole taloudellisen voiton maksimointi, vaan esimerkiksi koulutuksen, terveydenhuollon, turvallisuuden ja infrastruktuurin takaaminen kaikille, usein sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Tämä tarkoittaa, että päätöksenteossa on huomioitava laaja joukko erilaisia intressejä ja arvoja, kuten oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.

Yksityinen Sektori: Voitto ja Kasvu Ohjaavina Voimina

Markkinoiden Kilpailija

Yksityistä sektoria hallitsevat yksityisessä omistuksessa olevat yritykset, joiden pääasiallinen tavoite on tuottaa voittoa omistajilleen. Toimintaa ohjaavat markkinavoimat, kilpailu ja asiakkaiden tarpeet. Johtamisen fokus on tehokkuudessa, tuottavuudessa, innovaatioissa ja markkinaosuuden kasvattamisessa. Vaikka yhteiskuntavastuu on noussut yhä tärkeämmäksi myös yksityisellä sektorilla, taloudellinen tulos on usein ensisijainen mittari menestykselle.

Tämä tavoitteiden erilaisuus johtaa väistämättä jännitteisiin, kun sektoreiden toimintalogiikat kohtaavat esimerkiksi palveluiden ulkoistamisessa tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa. Kysymys siitä, kumpi tavoite – yleinen etu vai taloudellinen kannattavuus – asetetaan etusijalle, on jatkuvan keskustelun aihe.

Päätöksenteko ja Toimintaympäristön Erot

Toimintaympäristöjen ja päätöksentekoprosessien luonne eroaa merkittävästi julkisella ja yksityisellä sektorilla, mikä luo omat jännitteensä johtamiseen.

Julkisen Sektorin Harkitseva ja Säännelty Päätöksenteko

Byrokratia ja Poliittinen Vaikutus

Julkisella sektorilla päätöksenteko on usein monivaiheista, hierarkkista ja byrokraattista. Prosessit ovat tarkkaan säädeltyjä lakien ja asetusten kautta, ja niiden tarkoituksena on varmistaa avoimuus, tasapuolisuus ja tilivelvollisuus kansalaisille. Poliittisilla päättäjillä ja virkamiehillä on keskeinen rooli, ja päätöksiin vaikuttavat usein erilaiset poliittiset intressit ja julkinen mielipide. Tämä voi johtaa hitaampiin päätöksentekoprosesseihin ja vähäisempään joustavuuteen verrattuna yksityiseen sektoriin. Budjettirajoitukset ja pätevyysvaatimukset asettavat myös tiukat raamit toiminnalle.

Yksityisen Sektorin Nopea ja Joustava Päätöksenteko

Markkinoiden Ohjaama Agiliteetti

Yksityisellä sektorilla päätöksenteko on tyypillisesti nopeampaa ja joustavampaa. Yritykset pyrkivät reagoimaan nopeasti markkinoiden muutoksiin, kilpailutilanteeseen ja asiakkaiden tarpeisiin. Johtajilla on usein suurempi autonomia tehdä päätöksiä, ja fokus on tuloksellisuudessa ja kannattavuudessa. Vaikka budjetteja seurataan tarkasti, tulojen kasvaessa myös menojen joustovara voi olla suurempi, jos se tukee liiketoiminnan tavoitteita. Päätöksentekoa ohjaa ensisijaisesti liiketoimintalogiikka.

Nämä eroavaisuudet voivat aiheuttaa kitkaa erityisesti tilanteissa, joissa sektoreiden odotetaan tekevän yhteistyötä tai kun julkisia palveluita yritetään tehostaa yksityisen sektorin malleilla. Hitaus ja kankeus julkisella puolella voivat turhauttaa yksityisen sektorin toimijoita, kun taas julkisella puolella voidaan kokea yksityisen sektorin toimivan liian lyhytjänteisesti ja kapeiden intressien pohjalta.

Esko Ahon näkemyksiä johtamisen eroista julkisella ja yksityisellä sektorilla Juurisyy-videopodcastissa.

Yllä oleva video tarjoaa mielenkiintoisia näkökulmia entisen pääministeri Esko Ahon kokemuksista johtamisesta molemmilla sektoreilla. Hän pohtii, miten johtamisen periaatteet ja haasteet eroavat toisistaan riippuen siitä, palvellaanko julkista intressiä vai yksityisiä osakkeenomistajia. Videolla käsitellään muun muassa päätöksenteon dynamiikkaa ja sitä, miten erilaiset tavoitteet muokkaavat johtamiskulttuuria.

Resurssien Hallinta ja Taloudelliset Puitteet: Tiukkuudesta Joustavuuteen

Varojen hankinta, budjetointi ja taloudellinen liikkumavara ovat keskeisiä johtamisen osa-alueita, joissa julkinen ja yksityinen sektori eroavat merkittävästi. Nämä erot heijastavat sektoreiden erilaisia perustehtäviä ja toimintalogiikoita.

Julkisen Sektorin Talous: Säännöt ja Rajallisuus

Verovaroin Toimiva Koneisto

Julkinen sektori rahoitetaan pääasiassa verovaroilla ja muilla julkisilla maksuilla. Budjetit ovat usein tiukasti säädeltyjä ja ennalta määrättyjä, ja niiden ylittäminen ilman perusteltuja syitä ja lisärahoituspäätöksiä ei ole mahdollista. Julkisen sektorin johtajien on toimittava näiden taloudellisten raamien puitteissa, mikä korostaa suunnitelmallisuutta ja varojen tehokasta kohdentamista. Pätevyysvaatimukset ja hankintalainsäädäntö ohjaavat myös resurssien käyttöä ja investointeja.

Yksityisen Sektorin Talous: Tulosohjautuvuus ja Investoinnit

Kasvua Hakemassa

Yksityisellä sektorilla talous on vahvasti sidoksissa yrityksen tuloksentekokykyyn. Rahoitus tulee pääasiassa myynnistä, sijoittajilta ja lainamarkkinoilta. Vaikka kustannustietoisuus on tärkeää, budjetointi voi olla joustavampaa: jos tulot kasvavat odotettua enemmän, myös investointeihin ja menoihin voidaan panostaa suunniteltua enemmän kannattavuuden ja kasvun edistämiseksi. Riskirahoituksen saatavuus on myös tyypillistä, erityisesti kasvuhakuisissa yrityksissä.

Alla oleva taulukko tiivistää keskeisiä eroja julkisen ja yksityisen sektorin välillä eri johtamisen osa-alueilla:

Ominaisuus	Julkinen Sektori	Yksityinen Sektori
Perimmäinen Tavoite	Yhteiskunnallinen hyöty, palvelut kansalaisille, lainmukaisuus	Voiton tuottaminen, osakkeenomistajien arvon kasvattaminen, markkinaosuus
Päätöksenteko	Byrokraattinen, säännelty, usein hitaampi, poliittisesti ohjattu, laaja sidosryhmäkenttä	Joustava, nopea, markkinalähtöinen, kilpailuohjattu, kapeampi sidosryhmäfokus
Rahoitus & Budjetointi	Verovaroin, julkiset maksut, tiukat budjetit, ennalta määrätyt menokehykset	Liikevaihto, voitot, sijoitukset, joustavampi budjetointi, tulosperusteisuus
Riskinsietokyky	Usein matala, vakaus ja jatkuvuus korostuvat, virheiden välttäminen	Korkeampi, innovaatio ja kasvu edellyttävät riskien ottamista, "fail fast" -kulttuuri mahdollinen
Vastuuvelvollisuus	Kansalaiset, poliittiset päättäjät, valvontaviranomaiset, lainsäädäntö	Omistajat (osakkeenomistajat), hallitus, asiakkaat, markkinat
Johtamisen Fokus	Eettisyys, oikeudenmukaisuus, prosessien noudattaminen, palvelun laatu, yhdenvertaisuus	Tehokkuus, tuloksellisuus, kilpailukyky, innovaatio, kasvu, asiakastyytyväisyys
Henkilöstö & Palkitseminen	Usein virkaehtosopimusten säätelemä, vakaat työsuhteet, pätevyysvaatimukset korostuvat	Usein tulos- ja suoritusperusteisempi palkitseminen, suurempi vaihtuvuus, kilpailu osaajista

Nämä taloudelliset ja rakenteelliset erot luovat jännitteitä esimerkiksi silloin, kun julkisia palveluita yritetään tuottaa "yritysmäisemmin" tai kun yksityiset yritykset toimivat vahvasti säännellyillä julkisilla markkinoilla. Kummallakin sektorilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa resurssien hallinnassa, ja parhaimmillaan ne voisivat oppia toisiltaan.

Johtamiskulttuuri ja Odotukset Johtajille

Johtamiskulttuuri ja johtajille asetetut odotukset poikkeavat merkittävästi julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Nämä erot juontuvat sektoreiden perustehtävistä, arvoista ja toimintaympäristöistä.

Johtamisessa tasapainoilu pehmeiden arvojen ja kovien tavoitteiden välillä on keskeistä molemmilla sektoreilla, mutta painotukset vaihtelevat.

Julkisen Sektorin Johtaja: Eettinen Navigoija ja Prosessien Vartija

Vakaus ja Oikeudenmukaisuus Kompassina

Julkisella sektorilla johtajilta odotetaan usein vahvaa eettistä harkintakykyä, kykyä toimia monimutkaisessa ja säännellyssä ympäristössä sekä taitoa hallita laajoja sidosryhmäverkostoja. Päätöksenteon tulee olla läpinäkyvää ja perusteltua. Johtajien on usein navigoitava poliittisten paineiden ja hallinnollisten vaatimusten keskellä. Kokemus ja virkaikä saattavat korostua, ja johtajilta edellytetään syvällistä ymmärrystä julkisesta hallinnosta ja lainsäädännöstä. Pätevyysvaatimukset ovat usein tiukat. Painopiste on usein enemmän prosessien oikeellisuudessa ja palveluiden jatkuvuudessa kuin nopeissa voitoissa tai radikaaleissa innovaatioissa.

Yksityisen Sektorin Johtaja: Tuloksentekijä ja Muutosagentti

Dynaamisuus ja Kilpailukyky Aseina

Yksityisellä sektorilla johtajilta odotetaan ennen kaikkea tuloksia, kasvua ja kilpailukyvyn parantamista. Johtajien tulee olla dynaamisia, innovatiivisia ja valmiita ottamaan riskejä. Päätöksentekokyky, strateginen näkemys ja kyky motivoida henkilöstöä ovat avainasemassa. Yksityisen sektorin johtajilla voi olla enemmän "energiaa" ja painetta tuottaa nopeita tuloksia. Vaikka eettisyys on tärkeää, paine taloudelliseen menestykseen voi joskus luoda erilaisia haasteita. Palkitseminen on usein sidoksissa suoritukseen ja tulokseen.

Johtamisominaisuuksien Vertailu

Alla oleva kaavio havainnollistaa, miten tietyt johtamisominaisuudet ja painopistealueet voivat erota julkisen ja yksityisen sektorin johtajien välillä. Arvot ovat suuntaa-antavia ja kuvaavat yleisiä painotuksia, eivätkä yksittäisiä johtajia.

Kaavio korostaa, että esimerkiksi palvelukeskeisyys, sidosryhmähallinta ja eettisyys/lainmukaisuus ovat tyypillisesti vahvemmin painottuneita julkisella sektorilla, kun taas voittohakuisuus, markkinanopeus, riskinsieto ja innovatiivisuus korostuvat yksityisellä puolella. Molemmat sektorit tarvitsevat kuitenkin kaikkia näitä ominaisuuksia jossain määrin menestyäkseen.

Innovaatiokyky ja Muutosvalmius: Ketteryys vs. Vakaus

Kyky uudistua ja sopeutua muutoksiin on elintärkeää molemmille sektoreille, mutta lähestymistavat ja haasteet eroavat.

Julkinen Sektori: Hidas Muutos, Suuri Vaikutus

Rakenteiden ja Prosessien Painolasti

Julkisella sektorilla innovaatiot ja muutokset etenevät usein hitaammin. Tämä johtuu osittain byrokraattisista rakenteista, monimutkaisista päätöksentekoprosesseista, resurssien niukkuudesta ja tarpeesta varmistaa muutosten laaja hyväksyttävyys sekä yhteensopivuus lainsäädännön kanssa. Riskien välttely on myös yleisempää, sillä epäonnistuneilla uudistuksilla voi olla laajoja yhteiskunnallisia seurauksia ja ne voivat heikentää luottamusta julkiseen hallintoon. Toisaalta, kun julkinen sektori onnistuu innovoimaan, vaikutukset voivat olla erittäin laaja-alaisia ja merkittäviä koko yhteiskunnan kannalta.

Yksityinen Sektori: Nopea Kokeilu, Kilpailu Kirittäjänä

Markkinoiden Vaatima Dynaamisuus

Yksityisellä sektorilla innovaatiot ovat usein elinehto kilpailussa pärjäämiselle. Yritykset pyrkivät jatkuvasti kehittämään uusia tuotteita, palveluita ja toimintamalleja vastatakseen asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin ja teknologian kehitykseen. Riskienotto on yleisempää, ja epäonnistumisia saatetaan sietää osana oppimisprosessia ("fail fast, learn faster"). Muutosjohtaminen on keskeinen taito, ja organisaatiot pyrkivät olemaan ketteriä ja mukautuvia. Fokus on usein nopeiden hyötyjen saavuttamisessa ja markkina-aseman vahvistamisessa.

Jännite syntyy, kun julkista sektoria painostetaan omaksumaan yksityisen sektorin nopeat innovaatiosyklit ilman vastaavia resursseja tai toimintavapauksia, tai kun yksityisen sektorin innovaatiot eivät ota riittävästi huomioon laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia tai eettisiä näkökohtia.

Vastuuvelvollisuus ja Läpinäkyvyys: Kenelle Johtaja Vastaa?

Vastuuvelvollisuuden luonne ja toteutuminen ovat keskeisiä eroja julkisen ja yksityisen sektorin johtamisessa. Tämä heijastaa sitä, kenelle johtajat ovat ensisijaisesti vastuussa toiminnastaan.

Julkinen Sektori: Laaja Julkinen Tilivelvollisuus

Kansalaisten ja Lain Edessä

Julkisen sektorin johtajat ovat vastuussa toimistaan ensisijaisesti kansalaisille, poliittisille päättäjille (kuten ministereille ja kunnanvaltuustoille) sekä lainsäädännölle. Toiminnan tulee olla läpinäkyvää, ja julkisuusperiaate takaa kansalaisille oikeuden saada tietoa viranomaisten toiminnasta. Virkavastuu ja erilaiset valvontamekanismit (esim. oikeusasiamies, valtiontalouden tarkastusvirasto) varmistavat, että julkisia varoja käytetään asianmukaisesti ja päätökset tehdään lakien ja asetusten mukaisesti. Tilivelvollisuus on laaja-alaista ja kattaa paitsi taloudellisen tehokkuuden myös eettisyyden, oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden.

Yksityinen Sektori: Markkinoiden ja Omistajien Tuomio

Tulosvastuu ja Osakkeenomistajien Etu

Yksityisen sektorin johtajat ovat pääasiassa vastuussa yrityksen omistajille (esim. osakkeenomistajille) ja hallitukselle. Keskeinen mittari on taloudellinen tulos ja yrityksen arvon kasvattaminen. Vaikka yrityksillä on myös lakisääteisiä velvoitteita ja yhteiskuntavastuun merkitys kasvaa, ensisijainen vastuu kohdistuu usein taloudelliseen suorituskykyyn. Läpinäkyvyysvaatimukset liittyvät erityisesti pörssiyhtiöihin ja niiden taloudelliseen raportointiin. Asiakkaat ja markkinat toimivat myös tärkeinä "tuomareina": jos yritys ei tuota kilpailukykyisiä tuotteita tai palveluita, se menettää asiakkaita ja markkina-asemaansa.

Näiden vastuumekanismien erilaisuus voi luoda jännitteitä esimerkiksi silloin, kun julkisia palveluita tuotetaan yksityisten yritysten toimesta. Kysymys siitä, miten varmistetaan riittävä julkinen valvonta ja tilivelvollisuus yksityisten toimijoiden tuottaessa verovaroin rahoitettuja palveluita, on jatkuva haaste.

Johtamisen Jännitteiden Kokonaiskuva

Seuraava ajatuskartta kokoaa yhteen keskeisimmät jännitealueet julkisen ja yksityisen sektorin johtamisen välillä, tarjoten visuaalisen yhteenvedon käsitellyistä teemoista.

mindmap root["Johtamisen Keskeiset Jännitteet
(Julkinen vs. Yksityinen)"] id1["Perimmäiset Tavoitteet"] id1a["Yhteiskunnallinen hyöty ja palvelu kaikille
vs.
Voitto ja markkinaehtoisuus"] id1b["Demokraattiset arvot ja tasa-arvo
vs.
Tehokkuus ja kilpailukyky"] id2["Päätöksentekoprosessit ja -Valta"] id2a["Byrokratia, sääntely ja hitaus
vs.
Joustavuus, nopeus ja autonomia"] id2b["Poliittinen ohjaus ja laaja sidosryhmäkenttä
vs.
Liiketoimintalogiikka ja omistajien intressit"] id3["Resurssien Hallinta ja Talous"] id3a["Tiukat, ennalta määrätyt budjetit
vs.
Tulosperusteinen ja joustavampi rahoitus"] id3b["Pätevyysvaatimukset ja julkiset hankinnat
vs.
Tehokkuuspaineet ja investointimahdollisuudet"] id4["Riskienhallinta ja Innovaatiot"] id4a["Varovaisuus, riskien minimointi ja vakaus
vs.
Kannustettu riskinotto ja dynaaminen kehitys"] id4b["Hidas, hallittu uudistuminen
vs.
Nopeat innovaatiosyklit ja markkinamuutoksiin sopeutuminen"] id5["Vastuuvelvollisuus ja Läpinäkyvyys"] id5a["Laaja julkinen tilinteko kansalaisille ja lainsäädännölle
vs.
Ensisijainen vastuu omistajille ja markkinoille"] id5b["Julkisuusperiaate ja eettinen valvonta
vs.
Taloudellinen raportointi ja kilpailusalaisuudet"] id6["Johtamiskulttuuri ja Odotukset"] id6a["Vakaus, eettisyys ja kokemus
vs.
Energia, tuloshakuisuus ja dynaamisuus"] id6b["Prosessiorientoituneisuus ja sääntöjen noudattaminen
vs.
Tulosorientointuneisuus ja joustavuus"]

Tämä ajatuskartta havainnollistaa, kuinka moniulotteisia julkisen ja yksityisen sektorin johtamisen väliset jännitteet ovat. Ne eivät rajoitu vain yksittäisiin osa-alueisiin, vaan muodostavat laajan ja toisiinsa kytkeytyvän kokonaisuuden, joka heijastaa sektoreiden perustavanlaatuisia eroja.

Usein Kysytyt Kysymykset

Miksi julkisen sektorin päätöksenteko on usein hitaampaa kuin yksityisellä sektorilla?

Julkisen sektorin päätöksenteko on usein hitaampaa useista syistä. Ensinnäkin, se on vahvasti säänneltyä laeilla ja asetuksilla, joiden tarkoituksena on taata oikeudenmukaisuus, läpinäkyvyys ja tasapuolisuus. Toiseksi, päätöksiin liittyy usein laaja sidosryhmäkenttä (esim. kansalaiset, etujärjestöt, eri viranomaiset), joiden näkemyksiä tulee kuulla. Kolmanneksi, poliittinen prosessi ja julkinen keskustelu voivat vaikuttaa päätöksentekoon. Myös byrokraattiset rakenteet ja hierarkiat voivat hidastaa prosessia. Tavoitteena on tehdä harkittuja ja laajasti hyväksyttäviä päätöksiä, mikä vie aikaa.

Mikä on suurin ero julkisen ja yksityisen sektorin perimmäisissä tavoitteissa?

Suurin ero on siinä, että julkisen sektorin perimmäinen tavoite on yhteiskunnallisen hyödyn tuottaminen ja palveluiden tarjoaminen kaikille kansalaisille, usein riippumatta heidän maksukyvystään. Toimintaa ohjaa yleinen etu ja lainsäädäntö. Yksityisen sektorin perimmäinen tavoite on puolestaan voiton tuottaminen omistajilleen (esim. osakkeenomistajille). Toimintaa ohjaavat markkinavoimat, kilpailu ja kannattavuuspyrkimykset.

Miten johtajille asetetut odotukset eroavat tyypillisesti sektoreiden välillä?

Julkisella sektorilla johtajilta odotetaan usein vahvaa eettistä harkintaa, kykyä toimia monimutkaisessa sääntely-ympäristössä, hyviä sidosryhmätaitoja sekä ymmärrystä poliittisista prosesseista. Painopiste voi olla vakaudessa, lainmukaisuudessa ja palveluiden jatkuvuudessa. Yksityisellä sektorilla johtajilta odotetaan tyypillisesti dynaamisuutta, tuloshakuisuutta, innovatiivisuutta, riskinottokykyä ja nopeaa reagointia markkinamuutoksiin. Painopiste on usein taloudellisessa menestyksessä ja kilpailukyvyssä.

Voiko yksityisen sektorin johtamismalleja soveltaa suoraan julkiselle sektorille?

Yksityisen sektorin johtamismalleja ei voi yleensä soveltaa suoraan julkiselle sektorille ilman huolellista harkintaa ja mukauttamista. Tämä johtuu sektoreiden perustavanlaatuisista eroista tavoitteissa, toimintaympäristössä, rahoituksessa ja vastuuvelvollisuudessa. Esimerkiksi voiton maksimointiin tähtäävät mallit eivät sovi sellaisenaan julkisiin palveluihin, joiden tulee palvella kaikkia kansalaisia tasapuolisesti. Kuitenkin tietyt yksityisen sektorin periaatteet, kuten tehokkuusajattelu, asiakaslähtöisyys (soveltaen) ja prosessien kehittäminen, voivat tarjota hyödyllisiä työkaluja myös julkisen sektorin kehittämiseen, kunhan ne sovitetaan julkisen sektorin erityispiirteisiin ja arvoihin.